Monien polkujen yksi tie: Määränpää näkyvissä

On taas hetki, jolloin pienen ihmisen maailma tuntuu valtavan isolta.

Olen viimeaikoina valmistellut uutta blogikirjoitusta, mutta aihepiirin laajuudesta johtuen, päätin ottaa apuun muiden ajatuksia. Joten rohkeasti valitsin ympäriltäni 5 naispuoleista tuttavaa/ystävää/kaveria ja pyysin heitä antamaan panoksensa seuraavaan tuotokseen. Aion pitää lupaukseni siitä, että lupasin heille anonyymiteetin ja sain luvan käyttää heidän vastauksia osana kirjoitusta.

Ja kun puhuin aihepiirin laajuudesta, niin otsikko sinällänsä tulee olemaan hyvin kapea alaltaan, mutta aiheeseen kiinnittyy paljonkin pieniä nyansseja. Pääasiallisesti kuitenkin ruodin oman elämäni naisseikkailuita ja sitä miksi olen sinkku. Ruodin myös sitä mihin haluan tulevaisuudessa suunnata jos ajattelen miten haluan elää elämäni loput vuodet. Eli luvassa on taas luotausta miun synkimpään mieleen ja aion aukaista arkun kantta taas siten, että voin tuoda itseäni vielä paljaampana näkyville.

Kaiken tämän ohella tai oikeastaan samanaikaisesti koen suurta jännitystä itsessäni. Olen viime kuukausina tehnyt isoja ratkaisuja kulissien takana ja siksi myös piillotellut niitä "suurelta yleisöltä".
Ja on mukana ollut myös vanha pelko siitä, että entä jos kaikki taas kerran menee totaalisesti persiilleen. Tällainen trendi kuitenkin löytyy aika läheltäkin menneestä, joten sen ilon ja onnellisuuden hautaaminen näkyvistä on ollut todella vaikeaa. Ja kyseessä on yksi suurimmista unelmistani ja siksi vielä hetken haluan piilotella aihetta. Mutta enää ei kestä kauaa ja kun asia on mahdollista julkaista se tulee varmasti näkymään. Joten siinnä teille uteliaille mietittävää ja tykkään pitää teitä hulluja jännityksessä.

Joten näillä eväillä eteenpäin.

- SammyQ -

Yksin on hyvä kuolla.

Historialla on kumma tapa toistaa itseään. Ja on se kumma kun ei hölmö ymmärrä taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Ehkä onkin aika lakata taistelemasta omaa kohtaloansa vastaan ja hyväksyä, että se mitä sinulle annetaan, on aina se muilta jäljelle jäävä osa.

Ei siinäkään mitään vikaa ole, kunhan vain sen oppii hyväksymään.

Olen elämässä saavuttanut ihmeellisiä asioita. Yksi on se, että ylipäätään elän. Toisena asiana olen selättänyt asioita, joiden kanssa moni ei edes tiennyt minun taistelevan. Olen elänyt addiktiosta toiseen. Huono itsetunto, alkoholi, sitten huumeet, peliongelmat, sitten masennus, syömishäiriö ja ylisuorittaminen.

Olen yksi kasa isoja asioita, jotka ovat nivoutuneet yhteen ja eivät olisi olemassa ilman toisiaan. Kukaan ei oikeasti tunne minua kokonaisuutena ja nekin ihmiset jotka tuntevat, vain pienissä osissa. Olen aina halunnut niin, koska sillä on ollut hyvä suojata itsensä liioilta katseilta.

Nyt kait se piste on saavutettu, josta ei ole paluuta.

Pahaolo sisällä kasvaa liian suureksi ja on oikea hetki puhaltaa peli poikki. On aika valita minä ja olla itsekäs oikeissa asioissa. En jotenkin jaksa välittää siitä miten kukin ottaa miut vastaan. Jos ei kestä sitä, niin älä anna oven iskeä persauksille kun kävelet ulos.Olen se mikä olen ja jos et sitä hyväksy niin se ei ole minulta pois. Sinä siinä kaupassa eniten häviät.

Mutta jos haluat olen tässä edelleenkin. Olen hyvä ja uskollinen ystävä, hyvä kalakaveri ja oman alani ammattilainen. Samanaikaisesti olen puita halaava runopoika joka kuitenkin inhoaa äärimmäisiä asioita ja on kuitenkin itsekkin sillä mittapuulla mitattuna äärimmäisyyksiä täynnä. Olen tulinen rakastaja ja uskollinen vierellä kulkija, mutta jos petät minut, saat minut raivon partaalle. Voin puhua ja nähdä syvällisiä asioita tai sitten voin kellua siinä kaikessa paskassa mitä me ihmiset suolletaan itsestämme ulos.

Olemme kaikki loppupeleissä tasan samanlaisia, heijastamme vain erilaisia asioita itsestämme muille.

Tässäpä teille näin vuoden alkuun pientä vanhaa paskaa purtavaksi. Mikään ei muutu ja jotkut asiat eivät pysy samoina.

Loppuun pienen pieni ajatus:
Olen aina ajoissa, en koskaan myöhässä.
Jos taas saapuisin myöhässä,
olisit sinä tullut etuajassa ja kulkeutunut pois.
Ja minä jäisin ilman vastauksia.