Kadonneet kolme sanaa

Siitä  on aikaa, kun viimeeksi sain kirjoitettua tekstiä näin pitkälle ja jopa julkaistua sen. Sellainen 7 kuukautta siinä meni. Yrittämisen puutteesta se ei jäänyt kuitenkin kiinni, sillä niin monta luonnosta erilaisista teksteistä löytyy matkanvarrelta. Tavallaan voin seurata polkua taaksepäin noiden luonnoksien kautta. Ne toimivat leivänmuruina, joita olen tiputtanut matkan varrelle. Aivan kuin olisin arvannut eksyväni kuitenkin.

Niin, ei pidä kuitenkaan luulla, että eksyminen olisi ollut kokonaan huono asia. Siinä oli kyse heittäytymisestä johonkin uuteen ja tuntemattomaan ja kuitenkin siinä oli mukana paljon sellaista mitä osasin ehkä odottaa. Lupauksia paremmasta ja uusista asioista.

Voin sanoa saaneeni paljon enemmän kuin osasinkaan kaivata. Melkein voisin sanoa, että vanha elokuvan totuus tuli enemmän todeksi kuin pystyin kuvittelemaan: Kuinka tiedät vastauksen, jos et tiedä vielä kysymystäkään?

Se mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen reilun puolen vuoden aikana, on ollut kaiken kaikkiaan ihmeellistä, joten en pysty kaikkea puristamaan yhteen kirjoitukseen. Tuntuu kuin kaikki osa-alueet elämässä olisi yhtäkkiä muuttuneet ja elämä itsessään tuntuisi paljon enemmän elettävämmältä.

Niin, onnellisuus tuntuu edelleenkin vieraalta, niin pitkään olin sisältä rikki ja yksinäinen näinnäisesti rikkaan elämän keskellä. Se vain on kumma kuinka pienet asiat muuttavat isoja juttuja ihmisessä.

Joskus hyppy tuntemattomaan saa aikaan uskomattomia asioita. Niin nytkin. Kaksi kertaa sen olen tehnyt lyhyen ajan sisällä. Nyt onkin aika valmistautua seuraavaan hyppyyn tuntemattomaan. Tällä kertaa en vain teen sitä yksin. Nyt minulla se kumppani matkalle, ketä en tiennyt etsiväni. Olisiko tässä vihdoinkin se oikea suunta?

Järjeettömyyksiin asti pähkäilee, pieni ja hiekkainen kivi.

SammyQ