Monien polkujen yksi tie: Risteyksessä

Olen muuten aina inhonnut otsikoiden keksimistä.
Nytkin pyörittelin tätä lausetta sen nelisen kuukautta mielessä.
Tämän ajatuksen kanssa on ajeltu Kiirunasta Angeliin, Vaasasta Tampereelle ja Lahti-Helsinki väli nelostien ruuhkissa.

On ollut uskomaton vuosi kaiken kaikkiaan ja tavallaan olen äärettömän onnellinen, että tämäkin vuosi kääntyy pikkuhiljaa "ehtoopuolelle" On aika suunnata katse eteenpäin, uusiin ja tuleviin tapahtumiin.

T'ässä kirjoitustauon aikana on blogin 3000 kävijän/lukijan/vierailun raja mennyt rikki.
Vuoden alussa kun aloitin kirjoittamaan blogia uudestaan, oli laskurissa rapiat 2100 ja olen ollut suunnattoman yllättänyt tästä. Kiitokset teille siis kuulukoon :).

Niinkuin sanoin tämä vuosi on ollut uskomaton ja sen aikana olen aikamoisen kirjon kokemuksia ja tunteita käynyt läpi. Kuitenkin kesä ja alkanut syksy on mennyt kuin unessa. Ja näin oli määrä tapahtuakkin. Halusin irroittautua ajasta ja paikasta vain kelluakseni hiljaa eteenpäin. Viime talvena kokemani muutokset ja itseni löytäminen sai vihdoinkin ymmärtämään sen, että aina ei ole vain pakko jaksaa. Välillä on hyvä päästää irti, unohtaa rutiinit ja turhat vatuloinnit.

Ja onhan nyt syytäkin hieman rauhoittua ja hengähtää. Vuodet ovat vyöryneet todella vauhdilla eteenpäin. En ehkä osaa sitä sanoiksi pukea, mutta lähes kymmenen vuoden taistelun jälkeen uskallan vihdoinkin nostaa katsetta ylös päin ja antaa aikamuotojen muuttua menneestä, preesenssin kautta futuuriin. Jo pelkkä ajatus siitä, että ensimmäistä kertaa vuosiin teen suunnitelmia pitkällä aikavälillä tuntuu kihelmöivältä, jopa oudolta. Elämä herättää ja heräämisen myötä syntyneen muutoksen tuntee ihan kaikkialla ja kaikessa.

Menäänpä kuitenkin tähän hetkeen. Tämä lupaamani uusin julkaisu tulee olemaan edellisiä huomattavasti pidempi ja moniosainen. Miun mielessä on liikaa tavaraa ja haluan saada kaiken sen kirjoitettua ulos. Mitään ei kannata kertoa, jos se ei ole sen kertomisen arvoista ja siihen kannattaa käyttää aikaa. On pakko jakaa ajatukset, joita pään sisälle on kertynyt, jaksoihin tai osiin, jotta ne eivät kävisi taistoa toistensa kanssa tai peittäisi toisiaan.

Elämässä on siis tapahtunut muutoksia ja minä olen muuttunut myös. Matkan varrelle on jäänyt myös paljon.Tapahtumia, muistoja, asioita ja ihmisiä.Oman itsensä, omien demonien ja vikojen kanssa painiminen on rumaa touhua ja valitettavasti se myös on raskasta ympärillä oleville ihmisille. Toisaalta se on ollut myös puhdistavaa, sillä niistä ihmisistä on todellakin seulottu jyvät akanoista ja aidot ystävät ovat jääneet rinnalle. Ne joista on kuoriutunut jotain muuta kuin olisin olettanut, on  aikalailla estoitta irroitettu pois miun elämästä.

Osan olen vain antanut jatkaa omaa kulkuaan ja kaikessa hiljaisuudessa olen vetäytynyt taustalle ja sitten vähitellen kääntynyt itse toiseen suuntaan. Osalle olen joutunut sanomaan hyvästi aika kovinkin sanoin, sillä en edelleenkään pidä selän takana puhumisesta ja pelkurimaisesta selkään puukottamisesta. Jotkut olen työntänyt syrjään ihan vain sen takia, että heidän lähellä oleminen on vain niin kuluttavaa.

Toisaalta matkan varrelle on jäänyt myös ihmisiä joita en olisi halunnut menettää, mutta aina suunnitelmat ei mene niinkuin itse toivoit.

Noh kaikki asiat ei kuitenkaan muutu.

Istun taas hotellihuoneessa, telkkarin pitäessä matkamiehelle seuraa. Olo on tällä hetkellä kovin epäsosiaalinen ja en jaksa baarin tiskilläkään notkua. Joskus näinkin. Pitkä viikonloppu työn äärellä edessä ja kiinnostus on todella matalalla. Ennen sitä riemusta kiljuen teki muutaman ylityöviikonlopun ihan vain rahan takia. Nyt se rahallinen korvaus viikonlopun ähräämisestä ei tunnu korvaavan sitä menetettyä aikaa jonka voisin viettää vaikka kalalla. Hassua ajatella asiaa tältä kantilta. Mieluummin käyttäisin rahaa vapaa-ajan kuluttamiseen vesien äärellä kuin tekisin ylitöitä sen menetetyn vapaa-ajan kustannuksella.

Silmäluomet painavat siihen malliin, että on aika päättää tämä kirjoitus tähän ja jakaa viimeiseksi tunnelmaa ja maailmankuvaa miun normaalista tilasta ja siitä hetkestä kun olen yksin. Täällä jossain.....

"Istun saunassa ja katselen kuinka hikipisarat valuvat pitkin roikkuvaa kättäni. Katselen kuinka pisarat muodostuvat ja kuinka ne venyvät. Loppujen lopuksi jännitteen kirvotessa, katselen kuinka pisarat tippuvat jonnekkin näkymättömiinm tehden äänen osuessaan lattiaan.

Olen täysin hiljaa ja tunnen kuinka hiljaisuuden rikkoo tuo pisaran putoamisen ääni. En kuule mitään muuta, vaikka sisälläni myllertää suurempi ääni. Tahtoisin päästä sen ulos, vaan en pysty ja huudan äänettömästi, kuin olisin veden alla. 

Koko keho kavahtaa herätessään tuohon ääneen, se kavahtaa kuin veitsen viiltoa, joka kirvoittaa sen pienen pienen noron verran verta. Rauhoitun ja katselen pisaroiden venymistä surmenpäistäni. Voisin vain nukahtaa uudelleen ja kuunnella pisaroiden tippumista."