Olen kulkenut pitkälle katsomaan
ja aina palannut takaisin, vain lähteäkseni uudelleen.
Menneisiinkin olen palannut ja
kuitenkin kääntynyt tulevaan.
Vaan kohtasin eilisen ja siihen sidotun tunteen.
Muiston niin aidon, niin rakkaan ja suuren.
En katkeruutta huomannut ja löysin omituisen onnen.
Kieron ja vinon, mutta niin kalliin ja avoimen.
Kysymyksiä vastaamattomia ja vuosien mittaisia muistoja.
Aikoja kaukaisia ja hymyjä huomaamattomia.
Sanomattomia sanoja ja näkemättömiä tekoja.
Kaikki se mennyt aika on kiinniotettavana.
Voisin hukuttautua tunteeseen
ja unohtaa itseni kaikkeen siihen.
Olla vain hetken virran vietävänä
mutta unohtua kellumaan siihen ikuisesti.
Vaan en tohdi illuusiota rikkoa
tai uskoa kaikkea todeksi.
Ohikiitävän hetken nautin
kunnes maskini kasvoilleni nostan.
Palaan siihen mitä aina olen ollut
ja kuljen katseilta suojassa.
Päättömyyksiä loputtomiin pähkäilee
Pieni hiekkainen kivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti