Maailman ympäri ja hotelliin kuolemaan?

Onpahan menty taas muutamia viikkoja aikamoista haipakkaa ja rallia ympäri maita ja mantuja. Välillä on jopa tuntunut siltä, että vaikka ehdinkin muutaman yön kotona viettämään ei liike ole missään välissä pysähtynyt. Varsinkin viimeiset kaksi viikkoa on tuntunut kohtuuttoman pitkältä kun olin viikonlopun välissä töissä. Tätä "herkkua" ei onneksi ole kovin usein nykyisin sillä työputkesta palautuminen  tuntuu vaikeammalta kerta kerralta. Tämän alan kirous on se, että välillä niitä hommia joutuu tekemään myös viikonloppuisin.

Kuitenkin tästä putkesta taas selvittiin ja enää on pari päivää töitä ennenkuin koittaa talviloma. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Kun ajaa paljon autolla työn puolesta, on aikaa miettiä omituisia asioita. Yksi asia on se, että kuinka paljon niitä kilometrejä kertyy ja milläkin liikennevälineellä. Busseilla, junalla, metrolla ja yms. tulee kuljettua hyvin vähän. Yleensä käytän julkisia jos olen esimerkiksi ulkomailla. Lentokoneella tulee lennettyä se 5-10 reissua per vuosi, joten senkin merkitys on tavallaan vähäinen.Kotimaan lennoissa kun ei yleensä kulu hirvittävästi aikaa.

Eli auton penkkiä tulee kulutettua aika ahkerasti.

Rakkaassa punaisessa kansanvankkurissani pyörähti mittariin 150 tkm ja aloin miettimään siihen liittyen pientä vertailua.  Tämän kilometrimäärän saavuttamiseksi on vankkurilla ajeltu ajallisesti 2 vuotta ja viisi kuukautta. Kun tuohon lisätään vielä muilla kulkuvälineillä ja kollegoiden autoissa kulkemani kilometrit niin 29 kuukauden aikana olen kulkenut lähestulkoon 200 tkm suomessa ja ulkomailla. Kun tämän matkan laittaa johonkin kontekstiin, niin olen hurautellut lyhyen ajan jakson aikana noin 5 kertaa maapallon ympäri. Lukion lyhyellä matematiikan oppimäärällä laskettuna, yhteen kierrokseen kuluu aikaa vajaa 6 kuukautta.

No mennäänpä sitten seuraavaan matkamiehen lempiaiheeseen eli hotellit ja urbaanilegendaan nimeltä Hotellikuolema.

Kaiken rehellisyyden nimissä, en ole vieläkään kokenut hotellikuolemaa. En ainakaan tunnista, että olisin kokenut. Perustelen asian sillä, että minulla on aika vahva kaveripohja ympäri suomea ja monia hyviäkin ystäviä löytyy kaupungeista joissa usein vierailen. Eli seuraa saa helposti soittamalla etukäteen ja sopimalla tapaamisia tai kahvilla käyntejä yms. Toinen pointti tässä asiassa on, että viihdyn yksinkin hyvin. En koe ongelmalliseksi sitä, että jään hotellille ja teen juuri sitä mitä haluan yksin. Voin käydä lenkillä, pelata koneella, katsoa leffoja/sarjoja esim. Netflixistä tai sitten en tee mitään järkevää vaan nostan aivot narikkaan ja menen saunaan ja kuuntelen musiikkia. En myöskään reissuissa liiemmalti juo alkoholia, joten baarit ei tule tutuiksi kaupungeissa, joten maksa kiittää omistajaansa.

Tästä syystä olen vahvasti sitä mieltä, että Hotellikuolema on urbaanilegenda ja itse vaikutan siihen minkälainen se elo tuolla reissuissa on. Ei se mitään juhlaa ole ja glamourkin on siitä kaukana. Se on vain sen välttämättön paha mikä liittyy työmatkustukseen.

Monasti mietin mitä järkeä tässäkin hommassa on, mutta sitten loppujen lopuksi tulen siihen tulokseen, että työtä se tämäkin vain on. Tietenkin voisin matkustaa vähemmän, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksipä painamme leuan rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni?

- Sami -